keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Sinisten iltojen mietteitä

Siniset illat.
Kuutamo, tähdet.
Tunne turvallinen kaukana,
joku kaipuu minussa.
Miten täyttää sen vois?
Niin toivon, että toisin ois.
Kudon nyt
elämän lankaa.
Värejä, sävyjä,
helmiä elämään toivoen.

Kudon tunnetta.
On aika kääriä itseni
peiton alle.
Kohti unta,
ehkä kaunista,
ehkä jotakin
mikä minut saisi
näkemään miten
jatkaa voisin.

4.9.15 illalla.



Elämän
tuulen
koskettaessa.
Kuiskauksessa
viljapellon,
usvassa yön,
kasteessa aamun,
lennossa perhosten.
Sinä.

4.9.15.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti